Home > Yleinen > Hyvä, paha muovi

Työtoverillani on selvä näkemys siitä, miten hän haluaa jatkossa tehdä hedelmä- ja vihannesostokset: poimia vaa’an kautta suoraan omaan koriin niin omenat, perunat kuin salaatitkin, kaikki ilman pussin pussia. Vaa’an tarrat hän keräisi kassaa varten korissa olevalle pahvi- tai paperiliuskalle. Näinkö asiakkaat haluavat tulevaisuudessa toimia?

EU:n muovikassien vähentämiseen velvoittava ja joidenkin muovituotteiden kieltämiseen tähtäävä muovistrategia, yhdessä median välittämien valtamerin jätemuovilauttakuvien kanssa, on herättänyt monet suomalaiset miettimään muovin ympäristövaikutuksia. Muovista on tullut pahis. Mutta olisiko täysin muoviton kauppa ympäristön kannalta parempi vaihtoehto?

Muovi on yksinkertaisesti ansainnut paikkansa. Se on kevyt, energiatehokas ja helppo muotoilla tarpeen mukaan lähes minkälaiseksi pakkaukseksi tahansa. Miten paljon enemmän energiaa kuluisikaan vaikkapa juomapullojen kuljetuksiin, jos ne kaikki olisivat edelleen lasia. Ja toisaalta jokainen kauppias tietää, että hevin irtomyynti voi helposti tuplata hävikin pakattuna myyntiin verrattuna. Ruokahävikki on myös ympäristöongelma, jonka yksi ratkaisu on hyvä pakkaus. Eli kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu.

Ratkaisua on nyt aktiivisesti etsitty toisaalta lisäämällä muovin kierrätystä ja käyttöä energiaksi, toisaalta kehittämällä ympäristöä vähemmän rasittavia pakkauksia. Esimerkiksi Atria lanseerasi viime vuonna joustomuovista tehdyn vakuumipakkauksen, jonka ansiosta pakkauksen hiilijalanjälki pieneni 30 % ja hyllyikä piteni. Pakkaus sai WorldStar-palkinnon. Mutta pakkaus on musta, eikä musta muovi sovi kierrätykseen. Auts. Onneksi pakkaus sopii kuitenkin energiantuotantoon.

On kaikkien kannalta hyvä asia, että muovipakkausten määrän kasvusta ja ympäristövaikutuksista keskustellaan. Se on osaltaan vauhdittanut alan tuotekehitystä. Pakkaukset yksinkertaistuvat, jolloin kierrätys helpottuu. Moni elintarviketeollisuuden edustaja on ilmoittanut siirtyvänsä lähiaikoina pois materiaalikierrätykseen sopimattomasta mustasta muovista. Tämä toivottavasti osaltaan helpottaa EU:n vuodelle 2025 asettamaan kierrätystavoitteen (50 %) saavuttamista. Samoin panttisysteemin laajentaminen on agendalla.

Kiinnostavinta on kuhina kokonaan uusien pakkausmateriaalien ympärillä. Monet uusiutuvat puupohjaiset materiaalit sopivat muovin korvaajaksi. Muovin korvaamisesta hyötyisi silloin paitsi ympäristö myös suomalainen teollisuus. Hyviä avauksia on jo nähty, kuten Sulapacin luonnossa hajoavat, mutta myös kierrätykseen sopivat, puupohjaiset kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin suunnitellut pakkaukset. Matka muovia korvaavien vaihtoehtojen aikakaudelle on kuitenkin vasta alkumetreillä.

Vaikka muovi on usein edelleenkin ympäristön kannalta paras valinta, asenneilmasto voi muuttaa sekä asiakkaiden käyttäytymistä että pakkausratkaisuja nopeastikin. Oikeat ratkaisut eivät aina kuitenkaan ole itsestään selviä. Esimerkiksi  Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa Optikassi-tutkimuksessa paljastui, että vähiten hiilidioksidipäästöjä tuottaa kierrätysmuovikassi, kun taas elinkaarensa aikana saastuttavin vaihtoehto on kangaskassi. Onko muovi sittenkään pahis?

 

Julkaistu Kehittyvä Kauppa -lehdessä 6 / 2018