Home > Yleinen > Idealismia vai tulevaisuuden valtavirtaa

”Tulevaisuudessa kisa käydään yhä useammin liiketoimintamallein välillä.” Tämä jonkun viisaan kommentti nousi mieleeni, kun kuuntelin kolmen kirkasotsaisen Aalto-yliopiston opiskelijan – Lounan, Niinan ja Heinin – esitystä vuodelle 2025 ideoimastaan vAATE-liiketoimintamallista. Perinteisesti yritykset kilpailevat asiakkaista tuote- ja hintalähtöisesti. Nämä nuoret lähestyivät kurssitehtäväksi saamaansa uuden kauppakonseptin kehittämistä arvopohjaisesti: konseptin keskiössä olisivat vastuullisuus, yksilöllinen palelu ja yhteisöllisyys.

Nuorten vAATE-konseptin ydin oli kestävät, korkealaatuiset vaatteet, joiden koko valmistusketju olisi läpinäkyvä. Tuotteet myytäisiin vain verkossa, mutta tuotteita voisi käydä hypistelemässä ja kokeilemassa kivijalkakaupassa. Jos oma kännykkä sattuisi hukkumaan käsilaukun pohjalle, tilauksen voisi tehdä myös kaupan tabletilla.

Konseptin kilpailuetu numero yksi olisi yksilöllinen palvelu: asiakas voisi käydä kaupassa korjaamassa ja tuunaamassa ostamiaan vaatteita, myös vanhoja, omien mittojen ja ideoidensa mukaan. Ja jos vaate jossain vaiheessa ei enää miellyttäisi, sen voisi myydä takaisin kierrätettäväksi. Valikoimissa olisi siis uusien tuotteiden rinnalla tarjolla kierrätettyä tavaraa.

Sosiaalinen media olisi kiinteä osa konseptia: kanava kertoa tuotteista ja palveluista, mutta ennen kaikkea olla läsnä asiakkaiden elämässä, kuunnella, osallistua. Yhteisön fyysinen sykkivä sydän olisi kuitenkin kivijalkakauppa, jonne kokoonnuttaisiin paitsi hypistelemään vaatteita myös vaikkapa taidenäyttelyyn. – Kuulostaa yhtä aikaa idealistiselta ja kiinnostavalta. Toisaalta miksipä ei!

Vaikka tulevaisuuden kauppakonseptit ovat vielä hämärän peitossa, selvät kehitystrendit ovat nähtävissä. Ylikanavaisuus eli eri kanavien muodostama saumaton kokonaistarjooma asiakkaalle on kehityssuunta, jota tuskin kukaan kyseenalaistaa. Myös vastuullisuus nousee esille muuallakin kuin nuorten visioissa: päivä päivältä yhä useampi toimija selvittää tarkoin tuotteittensa alkuperän ja tuotanto-olosuhteet. Se on panostus riskien hallintaan, pitkään asiakassuhteeseen – luotettavuuteen ja laatuun.

Hyvä esimerkki on honestby.com verkkokauppa, joka kertoo tuotteistaan paitsi materiaali- ja tuotantotiedot myös hinnoittelun ja jopa hiilijalanjäljen. Esimerkiksi Romaniassa ommellun, 185,70 euron mekon valmistuskustannukset olivat 34,80 euroa. Saksasta, Ranskasta, Turkista, Belgiasta, Italiasta ja Hollannista kotoisin olevat materiaalit, joiden hinta oli eritelty nappi- ja lankatasolle, kustansivat yhteensä 44,64 euroa. Sekä vähittäiskaupan että tukkukaupan kertoimet näytettiin avoimesti – tosin laskelma päätyi korkeampaan eurosummaan kuin mekon hintalapussa. Myyntikikkailua – kenties? Uusia ajatuksia herätti kuitenkin tieto siitä, että mekon synnyttämä hiilijalanjälki oli 2,59 kg, mikä vastaisi noin 15 kilometrin ajoa autolla. Voinko siis hyvällä omalla tunnolla ostaa tuon mekon?

Kaupan kannalta mielenkiintoinen trendi on yhteisöllisyyden ja sosiaalisen median vyöry arkeemme. Tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa suomalaista käyttää Facebookia, alle 35 vuotiaista lähes jokainen. Moni tavara tai palvelu kohtaa tarvitsijan somen jakamis- ja kierrätystalouden seinillä. Tänään muiden asiakkaiden suositukset ja arviot ovat erottamaton osa verkkokauppaa ja asiakkaan ostopolkua. Yhteisöllisyys ja asiakkaan vaikutusvalta kasvavat edelleen kaikissa kanavissa. Mitä tämä merkitsee kaupalle? Ilmestyvätkö peukutukset ja arviot elektronisen hintanäytön tai kätevien sovellusten mukana myös kivijalkakaupan arkeen.

Väsymätön innovointi ja kokeilu tänään luovat perustan huomisen menestykselle. Aina ei ole kysymys suurista mullistavista muutoksista vaan askeleista oikeaan suuntaan, erehdysten ja onnistumisien kautta oppimisesta. Uskon, että digitaalisessa, globaalissa tulevaisuudessamme markkinoita hallitsevien massakonseptien rinnalle syntyy kasvava määrä pieniä asiakasryhmiä palvelevia aVAATTEen kaltaisia täsmäkonsepteja, Missä näiden konseptien idut itävät?