Home > Yleinen > Haluan maksaa kännykällä – myös kahvilassa

Aurinko paistoi, jääkahleista vapautunut meri kimmelsi, askel oli kevyt ja jutustelu ystävättären kanssa piristävää. Juuri silloin, kuin pisteenä i:n päälle, ilmestyi eteemme avoinna oleva kahvilan terassi – kevään ensimmäinen! Pettymys oli melkoinen, kun kummaltakaan ei löytynyt kolikon kolikkoa eikä puhelimista maksuun soveltuvaa applikaatiota. Pakko aktivoitua asian suhteen. Mutta ovatko palvelun tarjoajat jo siirtyneet mobiilimaksamisen aikakaudelle? Ja mikä sovellus palvelisi parhaiten omia tarpeitani? Verkkokauppaostokset ja pankkiasiointi onnistuvat jo sujuvasti puhelimella, joten miksi kantaisin kolikoita ja maksukortteja mukanani.

Saamatta jäänyt terassikahvi motivoi googletteluun. Vaikuttaa siltä, että kevätaurinko on herättänyt myös pankit mobiilimaksamiseen: OP:n Pivo, Nordea Pay, Danske Bankin Mobile Pay ovat kaikki tuomassa sovelluksiinsa lähimaksuominaisuutta. Operaattoreilta löytyvät Elisan lompakko, DNA:n Täpäkkä – tosin toistaiseksi hyvin rajoitetuilla ominaisuuksilla. S-ryhmällä on ABC-asemilla tankkaajille oman sovelluksensa. Jenkki- ja brittituristien iloksi myös mm. Apple Pay toimii Suomessa. Valitettavasti Apple oman tien kulkijana ei ainakaan toistaiseksi luovuta lähimaksuominaisuutta muiden palveluntarjoajien esimerkiksi suomalaisten pankkien käyttöön.

Vauhdikkaat mainosvideot antavat iloisen kuvan mobiilimaksamisesta sujuvasta arjesta. Mutta vaihtoehtojen runsaus herättää myös kysymyksiä. Perustuuko maksustandardi tulevaisuudessa lähimaksusiruun, Bluetoothiin vai ehkä QR-koodiin – vai useampiin ratkaisuihin samanaikaisesti? Siintääkö edessämme siis Ison Britannian malli, jossa kassalla nököttää pääte poikineen? Vai joutuuko asiakas arvailemaan, onnistuuko maksaminen hänen valitsemallaan sovelluksella? Kun oma ymmärrys ei riitä, kilautan kaverille eli soitan entiselle työkollegalleni, kaupan korttimaksamisen ”infraekspertille” JP Rautiaiselle Keskoon.

Rautiainen on kanssani samaa mieltä siitä, että mobiilimaksaminen tulee lähitulevaisuudessa nopeasti kasvamaan. Maailmalla suurten toimijoiden panostus vauhdittaa kehitystä, eikä Suomi voi tässäkään jäädä perässähiihtäjäksi. Peruslähtökohta on, että mobiilimaksamisen tulee olla asiakkaalle ja kaupalle helppoa, turvallista ja kustannustehokasta. Rautiaisen mukaan mobiilimaksutapa, jossa mobiilisovellus ottaa maksukortin roolin ja välittää korttitiedot maksupäätteelle, jolloin maksutapahtuma muodostuu normaalin korttitapahtuman ja maksamisen prosessin mukaisesti, on yleisin ja helpoin. Tällaiseen NFC-lukijan avulla toimivaan standardiin varauduttiin esimerkiksi K-ryhmän kaupoissa jo vuonna 2011, kun sirukorttiteknologia otettiin käyttöön.

Markkinoilla on kuitenkin useampia palveluntarjoajan ratkaisuja, kuten Mobile Pay, jotka vaativat toimiakseen kehitystyötä nykyisiin maksu- ja kassajärjestelmiin. Työ merkitsee lisäkustannuksia sekä kaupalle että mahdollisesti myös asiakkaalle. Edessä lienee jälleen palvelun ja kustannusten suhteen optimointitilanne. Henkilökohtaisesti painotan palvelua: ex tempore kesäterasseille ja näyttelyihin eksyvänä kuluttajana haluan mahdollisimman laajakäyttöisen mobiilisovellukseni, joka linkittyy sujuvasti muuhun rahankäyttööni.

Jos elämää helpottavat mobiilimaksupalvelut toimisivat laaja-alaisesti, me suomalaiset olisimme varmasti valmiita siirtymään massoittain niiden käyttäjiksi. Pelkästään Mobile Pay’llä on Tanskassa 20 000 käyttöpistettä ja kaksi miljoonaa käyttäjää. Meillä mobiilimaksaminen ottaa vasta ensiaskeleitaan. Kaupalla on merkittävä rooli mobiilimaksamisen etenemisessä Suomessa. Odotan aikaa, jolloin voin luottaa puhelimeni toimivan maksuvälineenä aina ja kaikkialla – maksukortit voisin tuolloin siirtää historia-arkistoon.

Julkaistu: Kehittyvä Kauppa 4 / 2016