Home > Yleinen > Mikä on kaupan rooli ja vastuu?

Vuosi alkoi useammalla kiinnostavalla keskustelulla hyvin arkisten tuotteiden ympäristövaikutuksista. Heti tammikuun alussa Helsingin Sanomat otsikoi suorasanaisesti ”Sukkahousujäte rasittaa ympäristöä”. Uskon, että otsikko osui ja upposi, sillä varmasti jokaisella meistä sukkahousujen käyttäjistä on ärsyttäviä kokemuksia sukkahousujen ala-arvoisesta kestävyydestä.

Suomen Luonto -lehden vuoden lopussa 2017 turhakkeeksi  valitsema fleece sai sekin runsaasti sekä palstatilaa että ilmatilaa lounaspöytien keskusteluissa. Monien urheilevien työtovereideni omatuntoa kolkutteli: useimmat vannoivat lopettavansa fleece-tuotteiden ostamisen kokonaan. Ehkä se on järkevä päätös, sillä Ympäristökeskuksen tutkijan Jan-Erik Bruunin mukaan fleece-puseroa pestäessä siitä irtoaa liki 2000 muovinpalasta. Kuinka moni niistä päätyy esimerkiksi Itämereen?

Mikä on kaupan vastuu tuotteiden ympäristövaikutuksista? Tulisiko kaupan huomioida asia tuotevalikoimaa muodostettaessa? Kysymys on äärimmäisen vaikea, eikä useinkaan ole olemassa täysin yksiselitteistä vastausta. Mutta huolestuttavaa on se, että ainakin juuri sukkahousujen, kuten myös mm. hehkulamppujen ja monien elektroniikkatuotteiden käyttöikää on tietoisesti lyhennetty. Logiikka on selkeä: lyhyt käyttöikä takaa paremman myynnin.

Omasta kaapistani löytyy käytännön esimerkki siitä, miten myös sukkahousut voisivat olla ei kerta- vaan kestokulutustavaraa. Joskus yhdeksänkymmentäluvun puolivälin tienoilla istuin Anttilassa palaverissa, jossa silloinen ostojohtaja kertoi ylpeänä valikoimiin tulleista, markkinoiden laadukkaimmista ja kestävimmistä sukkahousuista. Kipaisin oitis Anttilaan ja ostin kehuttuja sukkahousuja reilun pinon. Varmasti yksi parhaimmista sijoituksistani ikinä, sillä edelleenkin nuo vaatekappaleet ovat käytössäni. Yhdessäkään ei ole vieläkään yhtään silmäpakoa, pientä nukkaantumista kyllä. Mutta miten kävisi sukkahousujen valmistajille, jos sukkahousujen käyttöikä pitenisi viikoista kymmeniin vuosiin?

Autokauppiaat ovat jo saaneet tuta, mitä asiakkaiden ympäristötietoisuuden lisääntyminen ja tiukentuneet säädökset merkitsevät alalle. Uskon, että sama on edessä myös muilla aloilla: tuotteiden ympäristövaikutuksia arvioidaan koko elinkaaren ajalta. Fleece- ja sukkahousuesimerkit ennakoivat, että vaatekaupan kertakäyttötuotteiden aikakausi olisi pikku hiljaa kääntymässä ympäristöarvot paremmin huomioivaa suuntaa. Ainakin toivon, ettei tuotteiden laatua enää heikennetä tahallisesti myynnin kasvattamiseksi.

Paitsi asiakkaiden aktiivisuus, kaupan heräämistä yksittäisiin ympäristökysymyksiin ohjaa voimakkaasti myös erilaiset säädökset. Euroopan komission tammikuussa julkaisema muovistrategia on jo tehnyt muovikasseista syntiä. Esimerkiksi KappAhl ja Lindex käynnistivät One Bag Habit -aloitteen. Ketjuissa aikaisemmin ilmaiset muovikassit muutettiin maksullisiksi, ja saadut rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Aloite on vähentänyt muovikassien kulutusta ko. ketjuissa puoleen.

Myös Kesko, S-ryhmä, Stockmann, Lidl ja Tokmanni allekirjoittivat muovikassien vähentämiseen tähtäävän sopimuksen syksyllä 2016. Esimerkiksi Stockmann muutti Hullujen Päivien kassit maksullisiksi, eikä palaute ole ollut pelkästään positiivista. Muutos on usein vaikeaa.

Onneksi helmikuu alkoi hyvillä uutisilla: Kesko poisti haitalliset muovirakeet Pirkka-kosmetiikkatuotteista.  Monissa maissa, kuten Ruotsissa, ko. ainesosien käyttökielto on tulossa voimaan lähiaikoina, mutta jostain syystä Suomessa on jääty odottelemaan EU-tasoisia säädöksiä. Muovirakeiden poisto Pirkka-kosmetiikkatuotteista on hieno esimerkki siitä, miten kauppa omilla ratkaisuillaan voi vähentää tuotteiden ympäristökuormitusta.

 

Julkaistu Kehittyvä Kauppa -lehdessä 2 / 2018